Hola a todos los palleros:)

Tovihan tassa taas on vierahtanyt sitten viimeisen...
Tanne ei ihmeita;paivat juoksee omalla vikkelalla vauhdillaan.Ja ma koitan pysya kintereilla.Kultaisissa,yyber-makeissa slim-Havainaksissani (Kiitos aitiliini:) On aika uskomatonta,etta kohta oon jo sitten takasin koto-landiassa. Paluulento koittaa jo 26.6,mika tosin on myohemmin kuin aiemmin oli tarkoitus...Ajatus siita aiheuttaa hienoista haikeutta ja eraanlaista paniikinpoikasta siita,etta mita kaikkee "pitaisi" viela tehda ja nahda,maistaa ja tuntea...mutta toisaalta,huomaan fiilistelevani paljon Suomen kesalla.Ja kaikella ihanalla siella:) Helsin-Ki,kuten eilisessa Que-lehdessa oli euroviisu-jutun yhteydessa kirjoitettu, on omassa sopoydessaan ihan kiva myos ja varmaan sekin on nyt mahdollista nahda uusin,uteliaammin silmin,ainaskin taas vahaks aikaa:)
Kouluhommelit,niiden paljous ja tekemattomyys,alkavat kurkistelemaan jostakin aivojen pohjakerroksista.Ma kun oon ihan levollisesti aina siirtanyt ne "huomiseen"...Ja muutenkin,jos vahan valia se ja se luento on peruttu sen ja sen mielenosoituksen(taa koko viikko esmes on ollut Bologna-systeemin vastaista manifestia pullollaan, ja eilen oli sitten "vaga",eli lakko)/juhlapaivan(koulun oman suojelijapyhimyksen paiva esim.)/opettajan sekavan mielenliikehdinnan(oikeesti,kaks luentoa keskeytettiin proffan hermostuneisuuden takia)...eli jos koulua ei ole,niin ei ole ollenkaan vaikeaa unohtaa siihen liittyvia puuhia:)
Voi olla,etta tulee olemaan aika hikiset oltavat,ihan sen kaikessa merkityksessa,kun tassa nyt joku kaunis paiva rupean vaantamaan viiden sivun taideteos(jota en edes viela ole valinnut,johtuen siita,etta en ole malttanut viela lahtea "silla silmalla" museo-kierroksille) -analyysia castellanoksi, tai tekemaan tiivistelmaa katalaaninkielisesta kirjasta nimelta "El racisme explicat a la meva filla",haa haa.Ja viela, kun aurinko,vilina+kaikki muu ,eivat ainakaan vilkastuta alyllisten ajatusten juoksua,niin..joo,tulee olemaan ihan mielenkiintoista tekstia varmaankin:) Oon jo monen monta kertaa lahtenyt paattavaisena ja ahkerin ajatuksin rannalle,mutta tahan mennessa maksimi on ollut pari lausetta ja sitten taas leikkinyt tyytyvaisena meritahtea:) Mutta tanaan,kun kohta suuntaan joko omaan salapaikkaani meren lahella (kuvittelen siis,etta kukaan ei tieda siita) tai rauhaisalle, pienen junamatkan paassa olevalle rannalle,voisin yrittaa keskittya..
Eilen oli hassu ilta;paatin lahtea yksikseni katsastamaan labyrintti-puistoa(pikkupatka Parfyymi-leffaa on muuten kuvattu siella),josta olin kuullut paljon hyvaa aiemmin.Saavuin puiston porteille siina vahan yli kahdeksan,just pikkusen ennen sulkemisaikaa.Ei ollut ketaan missaan,vain kaksi hassua puistonvartija-setaa,jotka ekaksi suositteli,etta parempi tulla joku muu paiva.Etta voi sitten rauhassa eksya labyrinttiin.Ma olin jo lahdossa,kun toinen niista sano "pssst" ja viittoi mukaansa puistoon sisaan,portin avaimet kadessaan.Sanoi, etta "Jos et kerro kenellekaan,voin paastaa sut ilmaiseksi sisaan mun kanssa.." ja "...silla aikaa,kun suljen toisen paadyn portteja,voit menna labyrinttiin.Jos et ole loytanyt uloskayntia 20minuutin sisalla,niin tuun sitten hakemaan sut..". Oukki,hetken mietin,etta mitakohan tolla hepulla nyt on mielessa.Mut tarkkailtuani tilannetta ja yrittetyani paasta selville sen aikeista,totesin etta ei ollut hataa,tyyppi vaikutti kiltilta ja sympaattiselta.Ja ylpealta saadessaan esitella puistoa ja kertoa siita.Sydan pompottaen sitten sujahdin vihreaan sokkeloon.Ja oli aika janskaa;kulkea ihkaoikeassa labyrintissa,suunnistaa veden solinan mukaan kohti labyrintin keskustaa(keskella on suihkulahde),joka johtaa uloskaynnille yrittaen muistaa ne reitit,jotka oli jo kokeiltu ja sitten taas loytaa uusia reitteja,jotka joko jatkuivat tai paattyivat umpikujaan..Jossain vaiheessa meinas kylla pikku-panique vallata,mutta se nimenomaan kuului asiaan.Ja lopulta loysin uloskaynnin,en tosin oikealla tavalla,mutta kuitenkin. Sympaattinen puistonvartijaukkeli poltteli tupakkaa sellasella tasanteella,josta nakee alas labyrinttiin,ja hymyili veikeasti.Se vaikutti tosi onnelliselta,etta oli saanut jonkun iloiseksi,vaikka tyovuoro oli aikoja sitten paattynyt.Ja ma myos,oli ikimuistoinen kokemus;laskevan auringon valo,hassu,tyostaan edelleenkin ylpea puistonvartija ja labyrintti,johon ihan oikeasti voisi eksya. Sen pituinen se.
Besos:)
P.S. Ekat kuvat otin yhtena yona taalta kotoa,kun ei meinannut uni tulla ja tulin olkkarin sohvalle katselemaan maitolasisen oven lapi nakyvia,kadulla kulkevien ihmisten varjoja. Olis ollut makeeta saada kuva myos varjoista,mutta en ollut tarpeeksi nopska kamerani kanssa:) No,ne hahmot voi kuvitella siihen:) Toka kuva koululta;tollasia banderolleja on lahes joka seinassa...;) Ja vikat...El Laberintosta:)